Annabelle Bucar

Annabelle Bucar (, 1915–1998) oli Neuvostoliittoon siirtynyt Yhdysvaltojen Moskovan-lähetystön työntekijä, jonka nimissä julkaistiin vuonna 1949 kylmän sodan propagandakirja ''Totuus amerikkalaisista diplomaateista''.

Bucar syntyi Kroatiasta muuttaneen maanviljelijän perheeseen Pittsburghin lähellä Pennsylvaniassa. Hän valmistui Pittsburghin yliopistosta ja meni töihin Yhdysvaltojen ilmavoimien tiedusteluun, jossa hän laati säätiedoituksia ja karttoja pommikoneita varten. Bucar siirtyi myöhemmin CIA:n edeltäjän Office of Strategic Servicesin ulkomaalaisosastolle, jossa hän tutki slaavilaisilla kielillä julkaistuja lehtiä ja analysoi yhdysvaltalaisten slaavijärjestöjen toimintaa. Vuonna 1946 Bucar lähetettiin Yhdysvaltojen Moskovan-lähetystöön, jossa hän analysoi lehdistöä ja osallistui ''Amerika''-lehden julkaisemiseen.

Bucar rakastui Moskovassa venäläiseen operettilaulajaan Konstantin Lapšiniin ja meni vuoden 1947 alussa tämän kanssa naimisiin. Hän jätti työnsä lähetystössä helmikuussa 1948 ja ilmoitti jäävänsä Neuvostoliittoon.

Helmikuussa 1949 Moskovan kirjakauppohin ilmestyi Bucarin venäjänkielinen kirja ''Totuus amerikkalaisista diplomaateista'' (''Pravda ob amerikanskih diplomatov''). Siinä kuvataan Yhdysvaltojen suurlähetystön vakoilutoimintaa sekä Bucarin omia vaikutelmia Neuvostoliitosta. Vastaavia ulkomaalaisten kirjoittamia kylmän sodan propagandateoksia ilmestyi Neuvostoliitossa 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa muitakin, muun muassa Michael Sayersin ja Albert E. Kahnin ''The Great Conspiracy: The Secret War Against Soviet Russia'' vuonna 1947, Ralph Parkerin ''Conspiracy Against Peace'' 1949 ja Kahnin ''Valtiopetos: salaliitto kansaa vastaan'' (''High Treason: The Plot Against the People'') 1950.

Bucarin kirjaa käytettiin laajasti neuvostolehdistön ja -radion Yhdysvaltojen-vastaisessa propagandakampanjassa ja se käännettiin venäjästä monille vieraille kielille. Kirjan pohjalta tehtiin myös Oleksandr Dovženkon ohjaama elokuva ''Proštšai, Amerika!'' (”Hyvästi, Amerikka!”), joka oli vuonna 1951 lähes valmis, mutta jäi tuntemattomasta syystä viimeistelemättä.

Yhdysvaltojen Moskovan-lähetystössä kirjaa ei uskottu Bucarin kirjoittamaksi, sillä hänen hallussaan ei ollut siinä esitettyjä tietoja amerikkalaisista diplomaateista. Kirjailija, toimittaja ja kääntäjä Kirill Henkinin mukaan tekstin ovat kirjoittaneet kuusi ulkomaantoimittajaa, eikä englanninkielisestä ”alkutekstistä” ole mitään tietoa. Aihetta tutkineen Aleksei Feldtin mukaan kyseessä on malliesimerkki kylmän sodan ajan neuvostopropagandasta, jonka laatimiseen Bucar ei liene lainkaan osallistunut.

Annabelle Bucar jatkoi elämäänsä miehensä ja poikansa kanssa Moskovassa ja työskenteli kuolemaansa saakka Moskovan radiossa. Hänellä oli mahdollisuus pitää yhteyttä sukulaisiinsa, ja 1990-luvulla hän pääsi myös tapaamaan näitä Yhdysvalloissa.

''Totuus amerikkalaisista diplomaateista'' julkaistiin Venäjällä yhdessä Ralph Parkerin kirjan kanssa otsikolla ''Podlost sojuznikov: Kak Zapad predaval Stalina'' (”Liittolaisten kataluus: Miten länsi petti Stalinia”) vuonna 2011. Vuonna 2021 ilmestyneen uusintapainoksen sisältökuvauksen mukaan ”kirjassa kerrotaan länsimaiden aktiivisesta tuholais- ja vakoilutoiminnasta” perustuen tietoihin, joita ”Bucar ja Parker ovat onnistuneet kerämään länsiyhteyksiensä ja virka-asemansa avulla”. Wikipedian tuottama